Tietoa lapsettomuudesta
Tahaton lapsettomuus on yhä useamman parin ongelma. Vuosittain Suomessa noin 3 000 paria hakee apua lapsettomuuteen.
Mistä lapsettomuus johtuu?
Noin 15% pareista kärsii jossain elämänsä vaiheessa tahattomasta lapsettomuudesta. Kyseessä on useimmiten heikentynyt hedelmällisyys ja hyvin harvoin pysyvä hedelmättömyys. Yleisesti tutkimusten ja hoitojen aloittamista arvioitaessa lapsettomuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa raskaus ei ole alkanut säännöllisestä sukupuolielämästä huolimatta vuoden sisällä. Vuoden sisällä noin 80% pareista tulee raskaaksi, kun nainen on alle 35-vuotias. Seuraavan vuoden aikana noin puolet pareista alkaa odottamaan lasta ilman hoitoja. Mitä pidempään lapsettomuus on kestänyt, sitä epätodennäköisempää on, että raskaus alkaa ilman hoitoja.
Lapsettomuutta tai hedelmällisyyden alentumista voi aiheuttaa monet eri tekijät. Sen vuoksi on tärkeää, että lasta toivovien kanssa käydään läpi huolellisesti taustatiedot kuten yleissairaudet, lääkitys, elämäntavat, ruokailu- ja liikuntatottumukset, paino, mahdolliset altisteet jne. Ne voivat paljastaa lapsettomuuden taustalla olevia tekijöitä ja myös ohjaavat jatkotutkimuksia. Felicitas Mehiläisellä selvitämme perusteellisesti hedelmällisyyteen liittyvät seikat, jotta mahdollisuus raskauteen olisi paras mahdollinen ja jotta raskaus sujuisi hyvin ja turvallisesti. Kun yleissairaudet ovat tasapainossa, elämäntavat kohtuulliset ja painoindeksit normaalirajoissa saadaan myös hedelmöityshoidoilla hyviä tuloksia. Vaikka lapsettomuuden syy ei perustutkimuksissa selviäisikään, on hoidoista usein apua lähes kaikissa lapsettomuuden syissä. Joskus varsinainen syy voi löytyä hoitojen aikana, esimerkiksi koeputkihedelmöityksessä, solutasolta.
Hedelmällisyydestä kannattaa huolehtia. On tärkeää opastaa nuoria siitä, miten hedelmällisyyttä voidaan suojata elämän aikana. Sukupuolitaudeilta ja synnytinelimien tulehduksilta voi suojautua käyttämällä kondomia. Tärkeätä on huolehtia ei-toivotun raskauden ehkäisystä, välttää tupakointia ja lasta toivovien ryhtyä lasten hankintaan ennen hedelmällisen iän loppuvaihetta.
Yleissairaudet
Yleissairauksista huomioidaan etenkin diabetes, krooniset suolistosairaudet, epilepsia ja keliakia sekä muut autoimmuunisairaudet, joiden hyvä tasapaino edistää hedelmällisyyttä ja vähentää raskauteen liittyviä ongelmia. Lääkkeistä tulehduskipulääkkeet voivat heikentää ovulaatiota ja haitata alkionkiinnittymistä. Sen vuoksi ovulaation aikana on syytä välttää tulehduskipulääkkeitä. Verenpainelääkkeistä kalsiumkanavan salpaajat ja pitkävaikutteiset sulfat heikentävät sperman laatua. Anaboliset steroidit kuten testosteroni voivat johtaa täydelliseen siittiökatoon, eikä tilanne aina palaudu lääkkeiden lopettamisen jälkeenkään. Solunsalpaaja- ja sädehoito voivat vaurioittaa munasarjoja ja kiveksiä pysyvästi.
Lue myös: Miten elintavat vaikuttavat hedelmällisyyteen?
Ikä vaikuttaa hedelmällisyyteen
Naisen iän vaikutus hedelmällisyyteen on ratkaiseva. Lasten saamisen siirtäminen myöhemmäksi on yksi syy lapsettomuuden yleistymiseen. Spontaanin raskauden mahdollisuus pienenee jyrkästi iän lisääntyessä. Yhtä kuukautiskiertoa kohti 20-vuotiaan naisen mahdollisuus tulla raskaaksi on noin 35%, 30-vuotiaan noin 17% ja 40-vuotiaan noin 6%. 45-vuotiaalla naisella se on vain 0.5%. Samalla tavalla myös lapsettomuushoitojen onnistumismahdollisuus romahtaa. Naisen ikä on raskauden onnistumisen kannalta tärkein yksittäinen tekijä kaikissa niissä hoitomuodoissa, joissa käytetään naisen omia sukusoluja.
Lue myös: Iän vaikutus hedelmällisyyteen
Lapsettomuuden syyt
Lapsettomuuden (tai heikentyneen hedelmällisyyden) syy on yhtä usein naisessa (25%), miehessä (25%), molemmissa osapuolissa (25%) tai syy on tuntematon (25%). Yleisimpiä heikentyneen hedelmällisyyden syitä ovat:
- Munasolun irtoamisen häiriöt eli ovulaatiohäiriöt (20-30%)
- Miehestä johtuvat syyt (20-30 %)
- Munanjohdinvauriot (10-20%)
- Endometrioosi (10–20 %)
- Kohtuviat (2-5%)
Munasolun irtoamisen häiriöt
Naisella tavallisin lapsettomuuden syy on munasarjan toimintahäiriö, jolloin munasolun kypsyminen ja irtoaminen eli ovulaatio on häiriintynyt. Epäsäännöllinen, pitkä kuukautiskierto (yli 37 vuorokautta) voi olla oire monirakkulaisten munasarjojen oireyhtymästä (PCOS). Maitohormonin (prolaktiini) liikatuotto sekä kilpirauhasen toimintahäiriö voivat myös aiheuttaa munasolun kypsymishäiriön. Lapsettomuuden taustalla voi olla kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta. Lapsettomuutta selvitettäessä hoidetaan myös kilpirauhasen sellaiset lievät toimintahäiriöt, joita muissa yhteyksissä jäätäisiin seuraamaan. Usein pelkkä kilpirauhashäiriön hyvä hoito riittää siihen, että raskaus alkaa, eikä varsinaisia hedelmällisyyshoitoja edes tarvita.
Munasarjan toiminta voi häiriintyä myös yli- ja alipainosta. Niissä tapauksissa painon saaminen normaalirajoihin on tärkeää. Normaali paino ja säännöllinen liikunta edistävät hedelmällisyysterveyttä. Ylenmääräinen liikunta voi kuitenkin vaikeuttaa raskaaksi tuloa estämällä munarakkulan kasvun.
Ennenaikainen munasarjatoiminnan väheneminen
Joskus lapsettomuuden syynä voi olla ennenaikainen munasarjatoiminnan väheneminen. Noin yhdelle prosentille naisista tulee ennenaikaiset vaihdevuodet eli munasarjojen toiminta loppuu kokonaan ennen 40:tä ikävuotta. Silloin hoitoja omilla munasoluilla ei voida toteuttaa. Joskus harvoin munasarjatoiminnan ennenaikainen loppuminen johtuu kromosomipoikkeavuuksista kuten Turnerin oireyhtymä (45,X0) ja fragiili X-oireyhtymä (X-kromosomissa sijaitsevan FMR-1-nimisen geenin mutaatio).
Munanjohdinvauriot
Noin 15 prosentilla lapsettomuustutkimuksiin tulevista naisista todetaan munanjohdinvaurio. Munanjohtimet voivat olla joko kokonaan tukossa tai niitä ympäröivät kiinnikkeet haittaavat munasolun kulkemista munanjohtimessa. Munanjohtimen tukos johtuu yleisimmin tulehduksen (esim. klamydia) jälkitilasta. Myös lantion alueen leikkaukset tai endometrioosi voivat aiheuttaa munanjohtimen tukkivia kiinnikkeitä. Vaurio voi olla toispuoleinen, jolloin raskaus voi alkaa ilman hoitoja. Täydellinen tukos estää luonnollisen hedelmöittymisen. Tällaisissa tapauksissa hoitona käytetään koeputkihedelmöitystä. Tukos voidaan joskus avata leikkaushoidolla, mutta se saattaa altistaa kohdun ulkopuoliseen raskauteen.
Endometrioosi
Endometrioositaudissa kohdun limakalvoa esiintyy erillisinä pesäkkeinä kohdun ulkopuolella. Pesäke paksuuntuu ja vuotaa samoin kuin kohdun sisällä oleva limakalvo. Kuukautiskivut sekä yhdyntä- tai tärinäkivut voivat olla merkkejä endometrioosista. Endometrioosi on yleinen sairaus hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Sen voi löytää gynekologisessa tutkimuksessa aristavina nystyinä. Mikäli endometrioosi on vaurioittanut munasarjoja, voi munasarjoihin kehittyä endometrioomia, jotka ovat vanhan veren täyttämiä niin sanottuja suklaakystia. Osa endometrioosipesäkkeistä löytyy vain vatsaontelon tähystyksessä.
Kohdun rakenneviat
Kohdun rakenneviat ja kohtuonteloon päin kasvavat lihaskasvaimet eli myoomat voivat häiritä raskauden alkamista ja kulkua. Myös toistuvat kohtuontelon kaavinnat ja tulehdukset voivat aiheuttaa kiinnikkeitä ja siten hankaloittaa raskauden alkamista.
Miehestä johtuvia lapsettomuuden syitä
Siemennesteen häiriö voi olla synnynnäinen, hankittu tai tilapäinen. Siksi poikkeava löydös on kontrolloitava ennen lisätutkimuksia. Miehestä johtuvan lapsettomuuden taustalla voi olla laskeutumaton kives, kiveslaskimon suonikohjut, siittiövasta-aineet tai aiemmin sairastettu sukuelinten tulehdus, kuten klamydia. Joissain harvinaisissa tapauksissa siittiövian taustalla voi olla siittiöiden DNA-rihmaston vaurio eli DNA-fragmentaatio, Y-kromosomin siittiönmuodostusta säätelevien alueiden puutos eli Y-deleetio tai muu kromosomipoikkeavuus. Tällainen on esimerkiksi Klinefelterin syndrooma, jossa miehellä on ylimääräinen X-kromosomi (47, XXY).
Miehen hedelmällisyys alkaa heiketä, jos millilitrassa siemennestettä on alle 13 miljoonaa siittiötä. Osalla miehistä siittiöt puuttuvat siemennesteestä kokonaan, silti niitä voi löytyä kivesnäytteestä. Vaikeissa spermahäiriöissä tai jos siittiöitä ei muodostu lainkaan, voidaan harkita luovutettujen siittiöiden käyttöä.
Sairaudet ja elintapatekijät voivat lisätä sperman happiradikaalien määrää eli aiheuttaa niin sanottua oksidatiivista stressiä, jolla tarkoitetaan epätasapainoa solujen hapetus-pelkistystilassa. Pieni määrä oksidatiivista stressiä tarvitaan siittiöiden normaaliin toimintaan, mutta sen liiallinen määrä aiheuttaa vaurioita siittiöiden pintarakenteissa, liikkuvuudessa ja perimäaineksessa eli DNA:ssa ja voi huonontaa hedelmöityskykyä. Tähän erityisesti kehitetyt antioksidanttivalmisteet voivat korjata tilanteen, mutta elintapojen tarkistaminen on aina ensisijainen vaihtoehto.
Elintapojen parantaminen vaikuttaa aina positiivisesti. Jo pieni siittiöiden määrän ja laadun koheneminen voi parantaa hedelmöittymismahdollisuutta ja hedelmöityshoidon onnistumismahdollisuutta. Vaikka siittiöiden alentunut määrä tai laatu vaatisi mikroinjektiohoidon (ICSI), kannattaa hoitoon valmistautua elintapojaan tarkastamalla.
