Lapsettomuus­tutkimukset

Lapsettomuustutkimuksiin pääsee helposti ilman lähetettä. Lapsettomuuden tutkimukset alkavat lapsettomuuslääkärin ensikäynnillä.

Lapsettomuustutkimuksiin hakeutuminen

Lapsettomuustutkimuksilla tarkoituksena on selvittää, johtuuko lapsettomuus hedelmättömyydestä vai alentuneesta hedelmällisyydestä. Tulosten perusteella voimme arvioida raskaudenalkamisen ennustetta ja suunnitella kullekin paras ja sopivin hedelmöityshoito. Munasolujen puuttuminen, molemminpuolinen munanjohdinten tukos ja siittiöiden puuttuminen siemennesteestä ovat tilanteita, jolloin raskauden alkaminen on mahdollista ainoastaan hedelmöityshoitojen avulla. Muissa tilanteissa raskaus voi alkaa luonnollisestikin, mutta hoidoilla pyritään parantamaan raskauden todennäköisyyttä.

Varaa aika lapsettomuuslääkärille

Milloin lapsettomuustutkimuksiin?

Lapsettomuustutkimukset on perusteltua aloittaa viimeistään vuoden tuloksettoman raskauden yrittämisen jälkeen. Tutkimuksiin kannattaa hakeutua jo aiemmin, jos on tiedossa jokin hedelmällisyyttä alentava tekijä tai raskautta tai raskauden alkamista vaikeuttava tekijä. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa naisella yli 35 vuoden ikä, tiedossa oleva endometrioosi, epäsäännöllinen kuukautiskierto, kuukautisvuotojen puuttuminen tai kohdun rakennepoikkeavuus. Tutkimuksiin kannattaa hakeutua viipymättä, jos on tiedossa munanjohtimien vaurio. Vastaavasti miehen kannattaa käydä sperma-analyysissä jo raskautta suunniteltaessa, jos tiedossa on esimerkiksi hoitamaton tai hoidettu kivesten laskeutumattomuus tai jokin muu sukuelinten leikkaus, tulehdus tai trauma. Aiempi naisen tai miehen syöpähoito on syy varhentaa lapsettomuustutkimuksia.

Lisätietoa naisesta johtuvasta lapsettomuudesta ja naisen hedelmällisyydestä
Lisätietoa miehestä johtuvasta lapsettomuudesta ja miehen hedelmällisyydestä

Felicitas Mehiläisessa lapsettomuustutkimuksiin pääsee helposti

Varaa aika lapsettomuuslääkärille

Varaa maksuton aika lapsettomuushoitajalle

Lapsettomuustutkimuksiin pääsee helposti ilman lähetettä. Verkkoajanvarauksen lisäksi voit varata ajan myös puhelimitse. Halutessanne voitte pyytää päästä tietyn lääkärin vastaanotolle. Lapsettomuustutkimukset alkavat lapsettomuuslääkärin ensikäynnillä.

Varaa maksuton aika lapsettomuushoitajalle ja saat arvokasta tietoa hedelmällisyydestäsi. Lapsettomuuden syy voi selvitä jo ensikäynnillä kokeneen lääkärin kanssa. Ensikäynnille kannattaa tulla yhdessä mahdollisen kumppanin kanssa.

Tutustu Felicitas Mehiläisen asiantuntijoihin.

Lapsettomuuden perustutkimuksia ovat:

1. Naisen hormonitoiminnan tutkiminen eli kuukautiskierron kartoitus
2. Kohdun ja munatorvien anatomian tutkiminen
3. Sperma-analyysi

Puolella pareista syy löytyy joko naiselta tai mieheltä ja neljäsosalla molemmilta. Perusselvittelyjen jälkeen selittämättömäksi lapsettomuus jää noin neljäsosalla pareista.

Aloitamme lapsettomuuden syyn selvittämisen aina huolellisella haastattelulla, joka on lapsettomuuden diagnostiikan perusta. Tähän on tärkeää varata riittävästi aikaa, jotta voimme käydä läpi tutkimuksiin tulevien kanssa heidän kohdallaan tärkeitä asioita ja laatia yksilöllisen suunnitelman. Alkuhaastattelussa huomioidaan muun muassa yleinen terveydentila, sairaudet, leikkaukset, nykyinen ja aiempi lääkitys ja aiemmat raskaudet. Aiemmat lapsettomuushoidot käydään huolellisesti läpi ja suunnitellaan tarvittavat erikoistutkimukset.

Haastattelussa kysytään parisuhteeseen ja sukupuolielämään liittyviä seikkoja, kuten parisuhteen kesto, yhdyntätiheys ja sairastetut sukupuolitaudit. Elämäntapatekijöihin liittyviä asioita käydään läpi. Kysytään tupakoinnista, päihteiden käytöstä, painosta, ruokailutottumuksista, syömishäiriöistä, stressistä, työpaikan mahdollisista altisteista ja liikunnasta. Ohjaamme asiakkaan tai asiakkaat tarvittaessa tupakoinnin lopettamiseen ja painonhallintaan, sillä tupakointi ja ylipaino ovat tärkeimpiä yksittäisiä hedelmällisyyteen ja lapsettomuushoitojen tuloksiin vaikuttavia tekijöitä.

Kroonisten sairauksien tulisi olla hyvässä hoitotasapainossa raskauden alkaessa, mielellään jo ennen ehkäisystä luopumista. Sekä naisen että miehen käyttämän lääkityksen tulisi olla turvallista ja raskauteen sopivaa. Erityisen tärkeää on naisen diabeteksen hyvä tasapaino ja epilepsian sopiva lääkitys. Diabetesta ja epilepsiaa sairastavien on syytä käyttää suurennettua foolihappolisää jo raskauden suunnitteluvaiheessa sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriöiden estämiseksi (diabeetikot 4 mg/vrk ja epilepsiapotilaat 1 mg/vrk).

Lue myös:

Ovulaation toteaminen ja kuukautiskierron kartoitus

Muut verikokeet lapsettomuuden selvittelyssä

Kilpirauhasen toimintahäiriöt ja maitohormonin liikatuotanto häiritsevät munarakkulan normaalia kehitystä, joten niiden selvitys kuuluu perustutkimuksiin (TSH, kilpirauhasta stimuloiva hormoni ja PRL, prolaktiini eli maitohormoni). Jos TSH-taso on poikkeava, tutkimm tarkemmin kilpirauhasen toiminnan. Hedelmällisyysongelmista kärsivillä naisilla hoidetaan jo hyvinkin lievä ja oireeton kilpirauhasen vajaatoiminta pienellä tyroksiiniannoksella, jota jatketaan koko raskauden ajan. Maitohormonin liikatuotanto (hyperprolaktinemia) on yleisin yksittäinen hormonaalinen poikkeavuus, joka voi aiheuttaa kuukautiskierron häiriöitä. Alkukierrossa tutkimme myös munasarjojen reserviä (munasolujen määrää) heijastava hormoni, anti-Muller hormoni, AMH.

Anemia voi olla oire yleissairaudesta tai tilanteesta, jolla on merkitystä hedelmällisyyden kannalta. Sen vuoksi perusverenkuva kuuluu lapsettomuuden alkututkimuksiin. Esimerkiksi keliakia, vähäoireinen tulehduksellinen suolistosairaus, runsaat kuukautisvuodot, kilpirauhsen vajaatoiminta, liiallinen liikunta tai syömishäiriö voi aiheuttaa anemiaa. Keliakiaseulonta on syytä tehdä aina anemiasta kärsiville lapsettomuuspotilaille. Keliakian mahdollisuus on selvitettävä myös, jos lapsettomuuteen ei ole löytynyt syytä tai jos lapsettomuus on kestänyt hyvin pitkään. Runsaisiin kuukautisvuotoihin liittyvää raudanpuuteanemiaa hoidamme rautalääkityksellä. Raudanpuutetta arvioidaan ferritiini-mittauksilla, joka kuuluu nykyään D-vitamiini -tason mittauksen ohella perustutkimuksiin lapsettomuutta selvitettäessä.

Paastoverensokeri tutkitaan ylipainoiselta naiselta ja tarvittaessa glukoosinsietoa selvitämme tarvittaessa glukoosinsietoa muilla tutkimuksilla.

Kohdun sekä munasarjojen rakenteen tutkimus kaikukuvauksella ja munatorvien aukiolotutkimus

Kaikukuvauksessa kiinnitämme huomion kohdun rakenteeseen, kohdun sisälimakalvoon, munasarjojen kokoon, munarakkuloiden eli follikkeleiden määrään ja toiminnalliseen vaiheeseen. Munasarjojejn pieni koko ja vähäinen rakkuloiden määrä voivat viitata heikentyneeseen toimintakapasiteettiin. Multifollikulaariset (MFO) tai monirakkulaiset (PCO) munasarjat liittyvät usein ovulaatiohäiriöiden esiintymiseen. Munasarjojen kasvaimet, kystat ja endometrioomat näkyvät kaikukuvauksessa, mutta vatsaontelon pinnallinen endometrioosi ei näy. Kohtulihaksen sisäinen endometrioosi eli adenomyoosi sen sijaan voi näkyä.

Terveet munanjohtimet eivät erotu kaikukuvauksessa, mutta kroonisesti tulehtuneet tai tukkeutuneet, nestetäytteiset munanjohtimet voivat näkyä. Luonnollinen kohdunsisäinen raskaus voi alkaa, jos ainakin toinen munanjohdin on auki ja toimii normaalisti. Munanjohdinten avoimuutta selvitetään kaikututkimukseen perustuvalla hysterosalpingosonografialla (HSSG). Teemme tutkimuksen alkukierrossa kuukautisvuodon loputtua ennen ovulaatiota. Voimme tehdä sen samalla, kun arvioidaan munarakkulan kehitystä. Tutkimus on erityisen tärkeä, jos on tiedossa sairastettu synnytinelinten tulehdus, esim. Klamydia, kohdunulkoinen raskaus tai muu epäily mahdollisesta tukoksesta. Ensivaiheen tutkimuksiin se ei kuulu, jos on lyhyt lapsettomuus, eikä naisella ole esitiedoissa tai anatomian perusteella tiedossa munatorvivauriota. Tutkimuksessa kohtuun viedään ohut katetri, jonka kautta ruiskutetaan ilma-keittosuola-seosta kohtuun. Jos munajohtimet ovat avoimet, voidaan nähdä ilmakuplien kulku munasarjojen luo. Toimenpiteen yhteydessä tarkastetaan myös kohtuontelon rakenne. Munanjohdinten aukiolo voidaan selvittää myös vatsaontelon tähystyksessä eli laparoskopiassa silloin, kun tähystys on tarpeen esimerkiksi endometrioosin hoidon yhteydessä. Aukiolotutkimuksessa selviää munanjohdinten avoimuus, mutta niiden toimintaa ei ole mahdollista selvittää.

Hydrosonografian yhteydessä tarkastellaan myös kohtuontelon tilanne. Silloin nähdään tavallista kaikukuvausta paremmin kohtuontelon sisäiset myomat, polyypit, kohtuontelon väliseinä ja kiinnikkeet. Ne kaikki voivat heikentää alkion kiinnittymisen mahdollisuutta ja siten vaikuttaa hedelmällisyyteen.

Siemennesteanalyysi ja muut miehen tutkimukset

Sperma-analyysi on perustutkimus miehen hedelmättömyyttä selvitettäessä. Jos siemenneste todetaan normaaliksi, ei lisäselvittelyjä yleensä tarvita. Näyte suositellaan annettavaksi masturbaatiolla erityisesti tätä varten suunniteltuun näyteastiaan yhdestä kolmeen päivän kuluttua viimeisestä siemensyöksystä. Näyte pitää tutkia tunnin kuluessa näytteen annosta, eikä se saa altistua alle 20 tai yli 40 asteen lämpötilalle. Analyysi perustuu siittiöiden määrän, liikkuvuuden ja rakenteen arviointiin. Siittiöiden takertuminen toisiinsa (agglutinaatio ) voi heikentää hedelmällisyyttä ja olla merkki siittiövasta-aineista. Siittiöiden pinnan IgG- ja IgA-luokan vasta-aineiden määrää mitataan MAR-testillä (mixed antiglobulin reaction), joka kuuluu automaattisesti sperma-analyysiin. isätä sperman happiradikaalien määrää eli aiheuttaa niin sanottua oksidatiivista stressiä, jolla tarkoitetaan epätasapainoa solujen hapetus-pelkistystilassa. Pieni määrä oksidatiivista stressiä tarvitaan siittiöiden normaaliin toimintaan, mutta sen liiallinen määrä aiheuttaa vaurioita siittiöiden pintarakenteissa, liikkuvuudessa ja perimäaineksessa eli DNA:ssa ja voi huonontaa hedelmöityskykyä. Tähän erityisesti kehitetyt antioksidanttivalmisteet

Siemennesteen valkosolujen ylimäärä tai korkea viskositeetti saattaa viitata tulehdukseen, esimerkiksi eturauhastulehdukseen. Siemenplasman veri on yleensä viaton löydös nuorilla miehillä. Sperma-analyysin tuloksen merkitys on aivan selvä vain silloin, kun siemennesteessä ei todeta lainkaan siittiöitä (azoospermia). Muussa tapauksessa löydösten tulkinnassa tulee olla varovainen. Sperman laatu vaihtelee hedelmällisilläkin miehillä päivittäin ja poikkeava spermanäyte tulee kontrolloida löydöksen varmistamiseksi.

Epänormaalin siemennesteen mahdollista syytä lähdetään ensimmäiseksi hakemaan miehen esitiedoista ja kliinisen tutkimuksen löydöksistä. Lisätutkimuksina on usein hyödyllistä selvittää, onko taustalla siittiöiden DNA-rihmaston vaurio eli DNA-fragmentaatio tai onko epätasapainoa solujen hapetus-pelkistystilassa eli oksidatiivista stressiä. Nämä häiriöt voivat korjautua elintaparemontilla tai kohdennetulla vitamiinihoidolla. Vaikea spermahäiriö vaatii aina lisäselvittelyjä, joihin kuuluvat hormonaaliset ja geneettiset jatkotutkimukset. Tavallisimmin hormoneista tarkistetaan kiveksen toimintaa säätelevät FSH ja LH sekä kiveksen toimintaa kuvaava testosteroni. Lisäksi tutkitaan TSH ja PRL. Koholla oleva FSH-arvo viittaa kivesperäiseen siittiötuotannon häiriöön. Voimakkaasti heikentyneen siittiötuotannon yhteydessä saattaa myös testosteronin tuotanto olla alentunut, mikä tulee ottaa huomioon miehen yleisen terveyden kannalta. Geneettiseen selvittelyyn kuuluvat kromosomitutkimus ja Y-kromosomin mikrodeleetioiden määritys. Kromosomihäiriöistä tunnetuin on Klinefelterin oireyhtymä (46, XXY). Vaikeissa siittiötuotannon häiriöissä tehdään aina kivesten kaikukuvaus. Kiveksestä otetaan koepala (kivesbiopsia), jos siittiöitä ei löydy siemennesteestä lainkaan tai jos niitä löytyy vain vähän. Koepalasta löytyvillä siittiöillä voidaan tehdä hedelmöitys ja saada aikaan normaali raskaus. Koepalasta voi myös selvitä syy siittiötilanteeseen.

Lapsettomuuden erityistutkimukset

Toistuvien tuloksettomien lapsettomuushoitojen taustalla voi olla harvinaisia häiriöitä, joita voidaan pyrkiä selvittämään monin eri tutkimuksin. Pääsääntöisesti erityistutkimuksia ei suositella lapsettomuuden hoitojen alkuvaiheessa, koska suurimmalla osalla hoitoa saavista raskaus alkaa perusselvitysten ja tavallisimpien lapsettomuushoitojen avulla. Tutkimuksia kannattaa kuitenkin laajentaa jo aikaisemmin, mikäli taustatiedot antavat siihen aihetta.

Erityistutkimuksiin kuuluu autoimmuunisairauksien selvitys, verenhyytymistekijätutkimukset, kromosomitutkimukset, havinaissairauksien selvittely, yhteensopivuustutkimukset (miehen ja naisen immunologinen yhteensopivuus) ja kohdun limakalvon tutkimukset.

Endometriumin immunoprofiili ja mikrobiomi

Kohdun limakalvon eli endometriumin tutkimuksissa pyritään selvittämään sekä endometriumin vastaanottokyvyn potentiaalia että alkion parasta kiinnittymisajankohtaa. Kohdun limakalvon täytyy olla immunoprofiililtaan alkion kiinnittymistä edistävä. Limakalvonäytteestä voimme tutkia endometriumin immunologista aktiivisuutta ja sen perusteella pyrkiä vaikuttamaan mahdolliseen alkion hyljintäreaktioon tai vahvistamaan liian passiivista limakalvoa. Kohdun limakalvonäytteestä voi selvittää myös piilevien tulehdusten mahdollisuutta. Oikeanlainen endometriumin bakteeritasapaino edistää alkion kiinnittymistä. Puhutaan endometriumin mikrobikannasta eli mikrobiomista. Näytteestä selvitetään, onko todettavissa endometriumin toiminnan kannalta sopivasti hyödyllisiä bakteereja (lactobasilleja) ja onko mahdollisesti haitallisia eli patogeenisia tulehdusta aiheuttavia bakteereja liikaa. Tuloksen perusteella voidaan ehdottaa bakteerikantaan vaikuttavia hoitoja.

Alkionsiirron ajoitus

Paras ajankohta alkion kiinnittymiselle voi olla jonkin verran normaalista poikkeava. Normaalissa kuukautiskierrossa otollisin aika alkion kiinnittymiselle on noin kuuden päivän kuluttua ovulaatiosta. Tuolloin tietyt geenit alkavat ilmentyä kohdun limakalvolle. Oikea-aikaisuutta voimme tutkia ottamalla kohdusta limakalvonäytteen oletettuna alkion kiinnittymispäivänä ja tutkimalla sen geeniprofiilin. Alkionsiirron ajankohtaa siirretään tarvittaessa tuloksen perusteella.