Aliisan ja Essin matka kohti äitiyttä

Aliisalla ja Essillä on ollut pitkäaikainen haave omasta lapsesta. Vihdoin polku kohti vanhemmuutta alkaa edetä oikean klinikan ja asiantuntijan löytymisen myötä.

Onnellisuutta, uskoa ja jännitystä

Seisoessamme helmikuussa 2019 Helsingin Felicitas Mehiläisen ovella, emme tienneet kuinka pitkä tai lyhyt matkamme on siihen, että meistä tulisi mahdollisesti vanhempia. Haave meidän omasta lapsesta oli kytenyt jo pitkään, nyt aika ja ajoitus olisi oikea. Helsingin Felicitas Mehiläinen valikoitui klinikaksemme yksimielisesti jo heti ensimmäisen puhelun perusteella.

”Lähtökohdat raskautumiseen ovat hyvät” oli lause, jonka saattelemana lähdimme ensikäynniltä kotiin. Kotimatkalla leikittelimme nimiyhdistelmillä, arvuuttelimme mahdollisen raskauden etenemistä ja suunnittelimme kotimme huonejakoa. Käynti oli tuonut mukanaan onnellisuuden tunnetta, uskoa ja jännitystä. Lääkärimme oli aivan huippu! Meillä oli selvästi sama ajatus hoitojen etenemisestä, aikataulusta sekä hoitosuunnitelmista.

Tässäkö tämä nyt oli?

Testien, kokeiden, toimenpiteiden, psykologikäynnin sekä useiden ultraäänitutkimusten jälkeen oli ensimmäisen inseminaation eli keinohedelmöityksen aika. Inseminaatio sujui ongelmitta. Testauspäivänä raskaustestiin piirtyi haalea viiva. Tässäkö tämä nyt oli? Tuleeko meistä todella vanhempia? Muutaman viikon päästä kävi kuitenkin selväksi, ettei asukas ollut viihtynyt uudessa yksiössään pidempään. Ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon.

Jokaisen negatiivisen raskaustestin jälkeen oli Felicitaksen puhelimen päässä myötätuntoinen ja lämminhenkinen hoitaja. Sain itkeä pahanoloni pois, mutta puhelun lopussa oli esillä jo ripaus hyvää, ripaus tulevaa. Uusia aikoja varaillessa alkoi suru muuttua taas haaveeksi. Ehkä joku päivä olisi meidän vuoro?

Neljän tuloksettoman inseminaatiohoidon jälkeen voimat hoitoja kohtaan alkoivat hiipua. Suurimpana kalvoi oman kehoni toimimattomuus. Oli vaikeaa yrittää jaksaa edesauttaa yhteistä hyvinvointiamme, kun oma henkinen hyvinvointi oli horjunut pahasti. Mietin usein iltaisin, miksi kehoni ei toimi niin kuin sen kuuluisi toimia? Miksi minun ei anneta tulla äidiksi? Oli aika keskeyttää hoidot ja keskittyä muuhun.

Enemmän kuin mitään muuta

Vuoden tauon jälkeen keräsimme palasiamme itsestämme, parisuhteestamme sekä avioliitostamme. Halu jatkaa hoitoja alkoi olla voimakkaampi kuin sen tuoma suru, pettymys ja ahdistus. Tammikuussa 2021 ilmoittauduttuamme uudelleen klinikalle, näimme käytävällä lääkärimme vuoden takaa. Kirkkaan hymyn noustessa kaikkien meidän kasvoille, tiesimme haluavamme tätä enemmän kuin mitään muuta.

Hoitoneuvotteluissa päätimme siirtyä suoraan IVF- eli koeputkihedelmöityshoitoihin. Olimme taas uuden edessä toivoa täynnä. Helmikuussa onnistuneen punktion jälkeen oli aika tuorealkionsiirrolle. Makoillessani toimenpidesalissa hoitopöydällä mietin, kuinka niitä lapsia oikein tehdään? Laboratoriotyöntekijän huutaessa sukunimeni ja perään ”yksi alkio”, alkoi tilanne hieman naurattaa. Näinkö niitä lapsia tehdään?

Lämminhenkistä ja sydämellistä palvelua

Olkoon matkan pituus vuosi, kolme tai viisi, on jokaisella meillä oma kokemus sen kuormittavuudesta. Helsingin Felicitas Mehiläiseltä saimme ammattitaitoista, lämminhenkistä, myötäelävää sekä sydämellistä palvelua. Tämä kuorma olisi varmasti ollut raskaampi kantaa ilman heidän myötäelämistään. Tuntemattomien asioiden edessä ainoa pelastusrengas on turvallinen ympäristö, joka meille luotiin jokaisella lääkärin sekä hoitajan käynnillä.

Ja niin syntyi meidän Seela.

Kuva: Tanja Ruoti

Voit seurata Aliisan ja Essin vauva-arkea Instagramissa.

Varaa aika lapsettomuuslääkärille

Varaa maksuton aika lapsettomuushoitajalle