Koeputkihedelmöityshoito eli IVF-hoito (in vitro fertilization) on tehokkain lapsettomuuden hoitokeino. Koeputkihedelmöityshoitoa voidaan käyttää lähes kaikissa lapsettomuusongelmissa. 

Mitä koeputkihedelmöityksessä tehdään?

Koeputkihedelmöityshoidossa munasarjoihin pyritään kasvattamaan useampia munarakkuloita kerrallaan. Munarakkuloiden kasvua edistetään ihon alle laitettavien FSH-hormonipistosten avulla. Munasolut otetaan talteen ultraääniohjatussa munasolujen keräyksessä. Laboratoriossa munasolut hedelmöitetään pestyillä siittiöillä. Hedelmöittyneitä munasoluja ja niistä kehittyneitä alkioita viljellään laboratoriossa soluviljelykaapeissa tarkasti valvotuissa olosihteissa.

Videolla Anna-Kaisa Poranen (LT, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri) Turun Felicitakselta ja Emilia Vuorisalmi (Yleislääkäri) keskustelevat IVF-hoidoista.

Hedelmöittynyt alkio siirretään kohtuun

Alkio siirretään kohtuun 2–6 päivän kuluttua hedelmöityksestä. Saaduista alkioista valitaan yksi tai enintään kaksi kehitysvaiheeltaan parasta alkiota siirrettäväksi kohtuun. Loput hyvälaatuiset alkiot pakastetaan mahdollista myöhempää käyttöä varten. Alkion kiinnittymistä kohtuun tuetaan keltarauhashormonilääkityksellä.

Noin joka kolmas alkionsiirto johtaa lapsen syntymään. 50 prosentissa tapauksista tarvitaan vain yksi munasolukeräys lapsen saamiseksi, mikäli nainen on alle 35-vuotias.

Nykyisin kohtuun siirretään useimmiten vain yksi alkio kerrallaan. Yhden alkion siirrot eivät ole heikentäneet hoitojen onnistumista, mutta kaksosraskauksien määrä on vähentynyt tehokkaasti. 

Ylimääräiset alkiot voidaan pakastaa

Alkionpakastus- ja sulatusmenetelmät ovat osa koeputkihedelmöityshoitoa. Alkion pakastus mahdollistaa munasolujen keräyksestä saatujen alkioiden säilömisen ja niiden mahdollisen myöhemmän siirron kohtuun. Korkeatasoisten pakastusmenetelmien kehittyminen on ollut edellytys siirtymisessä yhden alkion siirtoon.

Keskimäärin 95 prosenttia alkioista selviytyy pakastus- ja sulatusprosessista uudentyyppisessä nopeassa alkion pakastusmenetelmässä eli vitrifikaatiossa. 

Pakastetun alkion siirtäminen kohtuun

Pakastetun alkion siirto voidaan toteuttaa joko naisen luonnollisessa kuukautiskierrossa tai korvaavan hormonihoidon avulla.

Luonnollisessa kierrossa tehtävä hoito tehdään yleensä, jos kuukautiskierto on säännöllinen (26–32 päivää). Ultraäänitutkimuskäynnillä ohjeistetaan ovulaatiohuipun testaaminen kotona tehtävällä testillä. Alkionsiirtopäivä sovitaan alkion iän ja ovulaatiotestin perusteella.

Pakastetun alkion siirto tehdään hormonihoidon aikana, jos kuukautiskierto on epäsäännöllinen tai lääkäri on katsonut sen tarpeelliseksi. Estrogeenilääkityksen avulla kohdun sisälimakalvo kasvatetaan sopivan paksuiseksi. Keltarauhashormonilla limakalvo muutetaan otolliseksi alkion kiinnittymiselle. Estrogeeniannos sovitaan yksilöllisesti lääkärikäynnin yhteydessä. Alkionsiirtoajankohta sovitaan ultraäänitutkimusten sekä alkion iän perusteella.

Noin joka kolmas pakastetun alkion siirto johtaa kliiniseen raskauteen. Synnytykseen johtavan raskauden alkamisen todennäköisyys on 20–25 prosenttia alkionsiirtoa kohden.

Lue tarina: Emiliasta ja Henrikistä tuli vanhempia vuosia kestäneiden hoitojen jälkeen

Alkion kromosomien lukumäärien poikkeavuudet

Aneuploidia tarkoittaa kromosomien poikkeavaa lukumäärää soluissa. Ylimääräistä kromosomia kromosomistossa kutsutaan triploidiaksi ja yhden kromosomin vajetta monosomiaksi. Normaalisti alkion soluissa on 46 kromosomia, joista puolet tulee äidiltä ja puolet isältä. Joskus munasolun, siittiön tai varhaisen alkion kehityksen seurauksena syntyy alkioita, joiden solut ovat aneuploidisia.

Alkioilla, joilla on normaali määrä kromosomeja soluissaan, on suurempi mahdollisuus kiinnittyä kohtuun, ja niistä alkanut raskaus johtaa todennäköisemmin terveen lapsen syntymään. Joskus aneuploidiset alkiot kiinnittyvät kohtuun mutta saavat aikaan raskauden keskeytymisen. Joskus taas alkio kehittyy, kiinnittyy kohtuun ja johtaa lapsen syntymään, jolla on kromosomien poikkeavasta määrästä johtuva syndrooma, kuten Downin syndrooma.

Aneuploidisia alkioita voi syntyä missä raskaudessa tahansa. Niiden todennäköisyys kuitenkin kasvaa naisen iän lisääntyessä. Nuorilla naisilla alkioista jopa 50 prosentin on todettu olevan aneuploidisia ja yli 42-vuotiailla aneuploidia-aste alkioissa voi olla jopa 80 prosenttia.

Alkioiden aneuploidiaa voidaan tutkia IVF-hoidon yhteydessä tehtävässä PGS-tutkimuksessa, jossa määritetään alkion solujen aneuploidia.

Hoitaja tukena hoitopolulla

Videolla Felicitas Mehiläisen kätilö ja IVF-hoitaja Jenni Kaivola kertoo millaista hoitoa asiakas saa ja miten hoito etenee Felicitas Mehiläisellä.