Asiantuntijakirjeet
Psykoterapeutti Tiina Ahosen kirje lapsettoman läheiselle
Felicitas Mehiläisen perhe- ja paripsykoterapeutti Tiina Ahonen kirjoitti kirjeen lapsettoman läheiselle. Kirje on osa kirjoitussarjaa, jossa Felicitas Mehiläisen asiantuntijat kannustavat lukijaa pohtimaan omaa hedelmällisyyttään ja suhtautumistaan siihen.
Kuinka auttaa lapsetonta?
Hei sinä, jonka läheinen kärsii lapsettomuudesta. Epävarmuus leimaa usein lapsettoman lähipiirin pohdintoja, jos asioista ei puhuta avoimesti. Mitä sopii sanoa tai tehdä? Jos en kysy, tuntuuko, etten välitä? Jos kysyn, tunkeilenko ja pahoitanko mielen?
Ymmärrän hyvin, että sinun voi olla vaikea tietää, mitä sanoa tai tehdä, jos lapseton ei itse ole tuonut esiin, haluaako hän puhua lapsettomuudestaan. Voi olla, ettei lähipiiri edes tiedä, että henkilö tai pari yrittää vauvaa tai on lapsettomuushoidoissa. Tällöin osa läheisistä arvailee, mutta on hienotunteisia eikä uskalla kysyä lapsettomuudesta tai hoidoista. Osalta lähipiiriä taas voi tulla ajattelemattomia kommentteja siitä, että eikös teidänkin olisi jo aika saada lapsi.
Sinun voi olla helpompi ymmärtää lapsetonta, jos tiedät, miten lapsettomuuskriisi eroaa tyypillisestä akuutista kriisistä. Akuutin kriisin taustalla on yleensä yksittäinen, traumaattinen tapahtuma, josta toipuminen on eteenpäin menevä prosessi, vaikka eteneminen olisi hidasta. Lapsettomuuskriisissä taas suru aaltoilee edestakaisin: samat kipeät ja traumaattiset tapahtumat toistuvat, kuukautiset alkavat tai hoitoyritykset epäonnistuvat, kerta toisensa jälkeen. Toipuminen lapsettomuuskriisistä voi alkaa vasta kriisin päätepisteessä, kun saa lapsen tai hoidot päättyvät eikä lasta tule.
Muista myös, että lapsettoman suruprosessiin liittyy vahvoja tunteita – epäonnistumista, syyllisyyttä, kateutta, katkeruutta ja raivoakin. Ne ovat lapsettomuuskriisissä täysin luonnollisia tunteita, joita ei kannata pelästyä. Lapsettomaksi jäämistä voi verrata läheisen kuolemaan: lapsettomaksi jäädessä menettää lapsen tai lapset, jotka on kuvitellut omaan elämäänsä.
Keskellä kriisiä lapsettoman voi olla vaikea nähdä vauvoja tai viettää aikaa lapsiperheiden kanssa. Älä kuitenkaan oleta tai tee toisen puolesta päätöksiä vaikkapa vauvakutsuille tai perheellisten illanviettoon kutsumisen suhteen, sillä ulkopuolelle sulkeminen voi satuttaa vieläkin enemmän.
Jos et itse ole kokenut lapsettomuutta, et voi tietää ja ymmärtää kaikkia sen synnyttämiä tunteita ja reaktioita. Eikä sinun tarvitsekaan. Voit hyvin sanoa lapsettomalle, että voit vain kuvitella, miltä hänestä tuntuu. Vaikka olisit hämilläsi ja epävarma, ole lapsettoman seurassa oma itsesi ja kysy suoraan, haluaako hän puhua asiasta. Lapsetonta ei auta, jos läheiset vetäytyvät, vaikenevat tai välttelevät. Jos lapseton itse haluaa vetäytyä, älä loukkaannu siitä. Jos lapseton haluaa puhua, anna siihen mahdollisuus. Ei haittaa, vaikka et osaisi vastata mitään. Usein halaus voi olla riittävä kommentti.
Entä lapsettoman auttaminen ja tukeminen? Ihmiset haluavat yleensä jaella neuvoja, mutta edes hyvää tarkoittavat neuvot, poppakonstit tai elämänviisaudet eivät yleensä auta lapsetonta, joka on varmasti jo miettinyt läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin keinot. Neuvojen sijaan kannustaisin kysymään, miten lapseton itse toivoo, että häntä autetaan tai tuetaan. Harva lapseton toivoo osakseen surkuttelua, mutta aito myötätunto voi auttaa. Lapsettomuuskriisi on vaihe, joka päättyy joskus. Pidä siis yhteys lapsettomaan läheiseen auki ja kerro, että olet lähellä.
Tiina Ahonen
Perhe- ja paripsykoterapeutti
Lue lisää tuesta ja neuvonnasta
