Essi ja Sara saivat lapsensa lahjoitettujen siittiösolujen avulla

Essi ja Sara saivat neljävuotiaan esikoisensa aikanaan lahjoitettujen siittiösolujen avulla. Nyt perheessä on myös vuoden ikäinen poika. ”Lapset ovat tuoneet elämään lisää ystäviä ja arjen onnea”, he kertovat.

Oli yllättävää, että kukaan ei kysynyt tai udellut mitään

Essi ei ole koskaan halunnut olla raskaana.

”Ajattelin, että lapsien saaminen olisi kohdallani epätodennäköistä. Jossain vaiheessa äitikin lopetti lapsenlapsista haaveilun ja tyytyi siihen, että minulla oli koiria”, Essi kertoo.

Kun Essi tapasi Saran seitsemän vuotta sitten, ajatus lapsista muuttui. Saralle ajatus lapsista on aina tuntunut omalta, vaikka perheen perustaminen onkin ollut kaukainen ajatus.

Lapsiasia käsiteltiin suhteen vakavoituessa viisi vuotta sitten, hyvissä ajoin ennen kesähäitä. Essi ja Sara päättivät, että lasta yritettäisiin hedelmöitysklinikan avulla häiden jälkeen. Hoidot aloitettiin elokuussa Saran luonnolliseen kuukautiskiertoon ruiskuttamalla siittiöitä kohtuun.

”Olimme varautuneet, että jos jouluun mennessä ei onnistu, pidetään talvi taukoa ja yritetään keväällä uudelleen. Raskauduin heti ensimmäisestä inseminaatiokerrasta ja se oli aika epäuskoista riemua: nytkö jo?”, Sara sanoo.

Seuraavana keväänä syntyi perheen esikoispoika, joka on nyt nelivuotias. Lapsi on tuonut pariskunnan arkeen tasapainoa, merkityksellisyyttä, lisää ystäviä sekä arjen onnea.

Varaa maksuton aika lapsettomuushoitajalle

Sateenkaariperheessä vanhempien pitää tulla kaapista joka päivä

Hedelmöityshoitoihin hakeutuvat naisparit käyvät läpi samat hoitotoimenpiteet kuin haasteita lapsen saamisessa kohtaavat heteroparit. Raskauden alkamisen todennäköisyys on inseminaatiohoidoissa noin 10–15 prosenttia yritystä kohden.

Jo Saran raskausaikaan liittyi jännitystä siitä, kyselisivätkö ulkopuoliset, miten lapsi on saanut alkunsa.

”Odotin, että työkaverit tai puolitutut kyselisivät, miten lapsi on aikaansaatu ja mietin, kuinka vastaisin uteluihin. Oli yllättävää, että kukaan ei kysynyt tai udellut mitään”, Sara sanoo.

”Työpaikalla ilmoitukseni vanhempainvapaasta aiheutti ihmetystä, sillä monet kummastelivat, että ethän sinä ole raskaana”, esikoisen taaperoaikana puoli vuotta hoitovapaalla ollut Essi kertoo.

Pariskunnan mukaan sateenkaariperheissä lapsi on yleensä tosi tarkkaan harkittu juttu. Kaapista pitää tulla ulos lähes joka päivä: neuvolassa, päiväkodissa, tapahtumissa, oikeastaan missä vain.

”Jos olemme kaupassa kahden, kukaan ei mieti, olemmeko pariskunta vai ystävyksiä. Kun mukana on lapsi, olemme avoimesti esillä lesbopariskuntana. Lapselle ei voi olla kaapissa hetkeäkään, eikä lapsen pidä joutua olemaan kaapissa omasta perheestään.”, Sara sanoo.

Yhden kerran ikäviä kommentteja on kuitenkin tullut. Kun tasa-arvoinen avioliittolaki meni läpi, Essi ja Sara antoivat haastattelun Kymen Sanomille, joka on Essin synnyinkaupungin Kotkan paikallislehti.

”Silloin saimme neuvon, että älkää menkö lukemaan lehden kommenttipalstoja. Helsingissä ja varsinkin meidän asuinseudulla on todella suvaitsevainen meininki – ehkä elämme sillä tavalla kuplassa”, Essi sanoo.

Meidän välillä on paljon ei-biologista sukulaisuutta

Kun esikoinen täytti kaksi vuotta, pariskunta päätti yrittää toista lasta. Aikoinaan samalta luovuttajalta varatut siittiösolut olivat tallessa pariskunnan tekemän sisarvarauksen turvin. Pariskunnalla ei ollut luovuttajan ominaisuuksille pitkää listaa, mutta siniset silmät, kuten Essillä, oli toiveena.

Tällä kertaa onnisti kolmannella kerralla, ja esikoisen vieressä leikkii nyt yksivuotias. Vaikka Essi ei ole biologisesti sukua kummallekaan lapselleen, hän tuntee heidät omikseen.

”Hedelmöityshoitojen aikana psykologi sanoi fiksusti, että minun ja lasten välille tulee paljon ei-biologista sukulaisuutta, tapoja ja eleitä, jotka saavat lapsen tuntumaan omalta ja muut näkemään minut hänessä. Ne lisäävät tunnetta siitä, että olemme samaa perhettä”, Essi sanoo.

Essi ja Sara ovat avoimin mielin sen suhteen, jos lapset haluavat tulevaisuudessa selvittää biologisen isänsä.

”On ihanaa, että luovuttajilla ei enää ole anonymiteettia, vaan lapset voivat halutessaan selvittää toisen puolen biologisista juuristaan”, Essi sanoo.