Sarin ja Mikon tie vanhemmiksi luovutettujen sukusolujen avulla

Sarin ja Mikon tie vanhemmiksi on ollut pitkä ja monivaiheinen. Mikko kärsii atsoospermiasta, eikä hänellä ei ole lainkaan siittiöitä. Hedelmöityshoidoissa kokeiltiin ensin lähipiiristä löytyneen luovuttajan siittiösoluja. Lopulta raskaus sai nopeasti alkunsa tuntemattoman luovuttajan lahjasoluilla.

Olisi hienoa, että miehetkin puhuisivat lapsettomuudesta

Sari ja Mikko tapasivat toisensa bussissa vuonna 2013. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Jo reilun puolen vuoden jälkeen puheet kääntyivät lapsiin ja toiveisiin perheen perustamisesta. Kun yhdessä oli oltu vuosi, ehkäisy jätettiin pois.

”Tehtiin se päätös, että tää on hyvä. Lapsi saa tulla”, Sari kertoo.

Puolen vuoden yrittämisen jälkeen Sari kävi gynekologin tarkistuksessa, joka vakuutti kaiken olevan kunnossa ja kannusti yrittämään vielä toisen puoli vuotta. Meni vuosi, eikä mitään tapahtunut. Oli Mikon vuoro tarkistaa hedelmällisyytensä.

”Tulokset soitettiin minulle ensin puhelimitse, enkä ymmärtänyt niitä. Kun sain kirjeen kotiin, tutustuimme saamaani diagnoosiin eli atsoospermiaan. Siittiöiden määrä näytteessäni oli nolla”, Mikko kertoo.

Kun toisestakaan näytteestä ei löytynyt siittiöitä, Mikko ohjattiin biopsiaan. Atsoospermioita on eri tyyppiä, ja jos kyseessä on tukkeutunut kivestiehye, siittiöitä saadaan kiveksestä biopsian avulla.

”Lääkäri käveli leikkauksen jälkeen sängyn viereen ja kertoi, ettei mitään löytynyt. Romahdin. Peli oli selvä, toivo loppui siihen”, Mikko sanoo.

Yritin ymmärtää ja hyväksyä tilanteen, mutta vaikeaa se oli

Uutista seurasi parisuhteelle kaoottinen aikakausi. Sari yritti mennä eteenpäin ja ehdotti Mikolle adoptiota. Biopsian tehnyt lääkärikin oli ehdottanut hedelmöityshoitoja heti sairaalavuoteella. Mikko tarvitsi kuitenkin aikaa tilanteen läpikäymiseen.

Syytä Mikon atsoospermiaan ei tiedetä. Se on todennäköisesti synnynnäinen, eikä siittiöitä ole koskaan muodostunutkaan.

”Ensimmäiset puoli vuotta uutisen jälkeen olin aika hukassa enkä tiennyt, mitä halusin. Yritin ymmärtää ja hyväksyä tilanteen, mutta vaikeaa se oli”, Mikko sanoo.

Sitten lähipiiristä löytyi luovuttaja, joka ehdotti, että voisi auttaa ja lahjoittaa siittiöitään. Pariskunta päätti aloittaa hedelmöityshoidot.

Luovuttajan soluilla tehtiin seitsemän inseminaatiota ja kaksi IVF-hoitoa. IVF-hoitojen aikana Sarin kohtuun istutettiin yhteensä kymmenen alkiota. Positiivisia raskaustestejä Sari teki viisi, mutta jokainen niistä päättyi varhaiseen keskenmenoon ennen kuudetta raskausviikkoa.

”Siinä vaiheessa lääkäri sanoi, että puhun nyt suoraan ja ehdotan, että vaihdatte luovuttajaa. Vaikka ensimmäisen luovuttajan näyte oli puhdas, raskaudet eivät jostain syystä jatkuneet. Aina syytä keskeytymiseen ei yksinkertaisesti löydy”, Sari kertoo.

Mikolle Sari ei heti kertonut lääkärin ehdotuksesta. Parin viikon päästä Mikko ottikin itse asian esille ja ehdotti tuntematonta luovuttajaa.

”Toivoimme lahjoittajan olevan Mikon kaltainen: sinisilmäinen, tumma ja pitkä. Sellainen löytyi ja inseminaatio tehtiin heti ensimmäiseen kuukautiskiertoon. Testi näytti positiivista. Nyt raskaus on kestänyt ongelmitta puoleenväliin ja pian meitä on kolme”, Sari kertoo.

Tämä on kuitenkin meidän lapsi

Sari on puhunut lapsettomuudesta ja hedelmöityshoidoista kahdelle ystävälleen, Mikko veljelleen ja muutamalle muulle. Sari löysi vertaistukea pitkiin hedelmöityshoitoihin muun muassa verkon keskustelupalstoilta. Miesten vastaavista kokemuksista ei tuntunut puhuvan kukaan.

”Olisi hienoa, jos miehetkin puhuisivat lapsettomuudesta. Tuntuu, että miehillä lapsettomuus on naisia arempi aihe. Kun lapsen saaminen ei onnistu, miehet saattavat kieltäytyä testeistä tai lahjoitetuista siittiösoluista. Tai sitten tulee ero ja koko asiasta saatetaan vaieta”, Sari sanoo.

Pitkä hoitohistoria tuntuu nyt epäoleelliselta. Pariskunnalla on vakaa usko siihen, että tämä raskaus kantaa loppuun saakka. Tulevalle lapselleen pariskunta aikoo kertoa tuntemattomasta lahjoittajasta avoimesti.

”Nykyään suositellaan, että lapselle kerrotaan pienestä pitäen, että hän on saanut alkunsa lahjasoluista. Näin asiasta tulee normaali osa lapsen elämää, eikä uutinen järkytä teini- tai aikuisiällä. Emme halua pilata salailulla suhdetta lapseemme”, Sari sanoo.

Mikko kertoo pohtivansa koko ajan vähemmän, onko lapsi biologisesti oma vai ei.

”Hän on kuitenkin meidän kahden lapsi, jonka isäksi minä ryhdyn ja jonka me kasvatamme yhdessä”, hän sanoo.

Lue lisää hoidoista luovutetuilla sukusoluilla