Emiliasta ja Henrikistä tuli vanhempia vuosia kestäneiden hoitojen jälkeen

Emilia oli aina ajatellut, ettei halua lapsia – kunnes tapasi Henrikin. Emilian ja Henrikin polku vanhemmiksi on ollut pitkä ja täynnä kamppaavia juuria. Hedelmöityshoitojen avulla ja toinen toisensa tuella Emiliasta ja Henrikistä on tullut kahden tytön vanhempia.

Emilia ja Henrik pyörivät teineinä samassa kaveriporukassa. Emilia muistelee tavanneensa Henrikin ensi kerran miehen lapsuudenkodissa, samassa leivinuunin lämmittämässä keittiössä, jossa nyttemmin valmistuvat perheen lasten aamupuurot. Teinivuosien jälkeen tiet kuitenkin erkanivat.

Syksyllä 2007 Emilia ja Henrik sattumalta törmäsivät toisiinsa. Rakkaus leimahti, ja pian parin tapailu muuttui seurusteluksi. Reilun vuoden yhdessäolon jälkeen pari päätti jättää ehkäisyn pois.

”Henrikille vanhemmaksi tuleminen oli itsestäänselvyys. Aika pian päätimme, että lapsi saa tulla”, Emilia kertoo.

Emilian sisällä sykki pieni sydän, ja pari oli onnensa kukkuloilla

Emilia ja Henrik olivat nuoria parikymppisiä, eikä vauvan saamiselle ollut painetta. Kun raskaus ei ollut vuoteen alkanut, Emilia sai julkiselta gynekologilta lähetteen sairaalan lapsettomuuspoliklinikalle. Emilian munanjohtimet todettiin tukkoisiksi ja ne avattiin leikkauksella.

Pian raskaustestiin piirtyi ensimmäisen kerran kaksi viivaa. Raskaus oli kuitenkin kohdun ulkopuolinen, ja Emilia joutui leikkaukseen. Kokemus oli raskas, sillä pariskunta ehti jo iloita vauvasta. Seuraavan vuoden aikana Emilialle tehtiin kolme IVF-hoitoa julkisessa sairaalassa. Hoidoista ei kuitenkaan onnistuttu saamaan pakastimeen alkioita.

Vihdoin seuraavana vuonna, parin häiden kynnyksellä, hoitokerta tuotti positiivisen raskaustestin.

Hääpäivän piti olla Emilian ja Henrikin elämän onnellisin päivä. Emilian sisällä sykki pienen pieni sydän, ja pari oli onnensa kukkuloilla tulevasta vauvasta. Hääpäivänä, ennen papin aamenta, raskaus meni kuitenkin kesken.

Häiden jälkeen Emilia huomasi olevansa uudelleen raskaana, tällä kertaa raskaus oli saanut alkunsa spontaanisti ilman hoitoja. Kyseessä oli kuitenkin jo toistamiseen kohdun ulkopuolinen raskaus, ja Emilia joutui taas leikkaukseen.

“Leikkauksen yhteydessä munanjohtimet poistettiin, sillä riski kohdun ulkopuolisiin raskauksiin oli liian suuri. Sen jälkeen oli selvää, ettemme voi saada lapsia ilman hedelmöityshoitoja”, Emilia kertaa.

Saman vuoden lopulla Emilia ja Henrik päättivät siirtyä hoidettaviksi Felicitas Mehiläiselle. Auton mittariin kertyi kilometrejä, sillä ajomatka lapsettomuusklinikalle kesti 2,5 tuntia suuntaansa.

Joka kerta matkalla klinikalle uskoimme onnistumiseen

Emilian ja Henrikin lääkäri suhtautui positiivisesti raskaaksi tulemisen mahdollisuuteen, ja myös parin usko oman vauvan saamiseen oli kova.

“Olen peruspositiivinen, ja joka kerta matkalla klinikalle uskoimme onnistumiseen”, Emilia sanoo.

Seuraavien parin vuoden aikana Emilialle tehtiin IVF-hoitoja ja useita pakastetun alkion siirtoja. Jokaiseen siirtoon pari suhtautui odotuksella ja jännityksellä. Useasti siirtoa seurasi karvas pettymys, kun hoito ei onnistunutkaan. Kahdesti alkuvaiheen raskaus päättyi keskenmenoon.

Silti toistuvat pettymykset olivat raskaita. Niistä selviämiseen muodostui oma kaavansa. Ensin tuli kova romahdus, sitten harmitus menetettyjen eurojen puolesta. Lopulta piti koota itsensä ja mennä eteenpäin. Henrik tsemppasi Emiliaa sen minkä pystyi.

Elämässä on pakko olla muutakin kuin lapsettomuushoidot

 Hoitojen kestettyä yhteensä useamman vuoden Emilia ja Henrik tekivät elämälleen suunnitelma B:n siltä varalta, ettei lapsen saaminen onnistuisi.

“Päätimme, ettemme voi pakkomielteisesti yrittää lasta loputtomiin ja että elämässämme on pakko olla muutakin kuin lapsettomuushoidot”, Emilia sanoo.

Intensiivisimpien hoitojaksojen aikana erityisesti Emilia uppoutui töiden tekemiseen. Se oli keino paeta lapsettomuushoitojen hallitsemaa arkea. Henrik löysi vastapainoa tietokonepeleistä ja kelkkailuharrastuksesta.

Matka kuljettiin aina yhdessä

Toukokuussa 2014 Emilia oli jälleen raskaana. Alkuraskautta varjosti epäilys keskenmenosta. Raskaus kuitenkin jatkui, ja lopulta vuosien vastoinkäymiset palkittiin. Seuraavan vuoden tammikuussa perheeseen syntyi paljon odotettu tytär.

Emilian ja Henrikin polku vanhemmiksi on ollut pitkä ja monin osin kivinen. Nyt perheeseen kuuluu esikoistyttären lisäksi myös toinen hedelmöityshoidoilla alkunsa saanut tytär. Emilia ja Henrik elävät kiireistä ja rakkaudentäyteistä pikkulapsiperhearkea. Lapset tuovat elämään vilskettä ja meininkiä ja saavat vanhempansa pakahtumaan onnesta.

Molemmat kokevat, että lapsettomuushoidot yhdistivät heitä. Pitkien, toistuvien ajomatkojen aikana Emilia ja Henrik suunnittelivat tulevaisuuttaan ja miettivät menneitä.

“Matka kuljettiin aina yhdessä, eikä autossa ollut paljonkaan muuta tehtävää kuin jutella.  Vuosien mittaiseksi vierähtäneiden hoitojen aikana oli käsiteltävä surua ja myös kaikkein inhottavimpia tunteita – teimme sen yhdessä. Ja mikä parasta, nyt meillä on kaksi ihanaa lasta.”

Lisätietoa koeputkihedelmöityshoidoistamme (IVF)

Lue lisää:
Naisesta johtuva lapsettomuus ja naisen hedelmällisyys
Miehestä johtuva lapsettomuus ja miehen hedelmällisyys