Itsellinen äiti, Taija: ”Onnellisuus on saanut ihan uudet mittasuhteet”

25-vuotiaana turkulainen Taija pysähtyi pohtimaan elämänsä suuntaa. Halusiko hän perustaa yrityksen vai yrittää lasta yksin? Silloin hän päätyi panostamaan omaan yritykseen ja katsomaan, löytyisikö vierelle myöhemmin kumppani, jonka kanssa muodostaa perhe.

Itselliseksi äidiksi?

Aikaa kului, eikä puolisoa ilmestynyt. Kun Taija alkoi lähestyä 35 vuoden ikää, hän alkoi miettiä, ettei biologisessa kellossa ole loputtomasti aikaa.

”Lisäksi olin tullut siihen tulokseen, etten oikeastaan ole parisuhdeihminen, mutta en silti halua luopua äitiydestä”, Taija kertoo.

Valinta oli selvä, hän ryhtyisi yksin hedelmöityshoitoihin.

Elämässä oli lapsen tuloa ajatellen muutenkin kaikki mallillaan ja rahaa säästössä hoitoja varten. Lisäksi vanhempien, sisarusten ja ystävien muodostama tukiverkosto oli vankka.

”Puhuin asiasta avoimesti koko lähipiirilleni ja samalla sain huomata, miten paljon ympärilläni oli ihmisiä valmiina auttamaan”, Taija sanoo.

Hoitomatkasta sai tehdä oman näköisen

Helmikuussa 2018 Taija asteli Felicitas Mehiläisen hoitajan puheille käsissään iso paperilehtiö täynnä kysymyksiä. Hän oli saanut hoidoista jo jonkin verran tietoa ne kokeneelta ystävältään, mutta kysyttävää riitti silti.

Ensimmäisessä tapaamisessa hoitajan kanssa Taija kävi läpi konkreettisia asioita hoidoista, hänen omaa elämäntilannettaan ja tukiverkostoaan.

Mehiläinen Felicitas oli Taijalle helppo valinta, sillä hänen ystävänsäkin oli käynyt siellä hoidoissa. Myös ensivaikutelma oli hyvä.

”Pidin siitä, että pystyin alusta asti tekemään hoitomatkasta oman näköiseni. Minua helpottaa, kun saan puhua asioista asiantuntijan kanssa ja saan tietoa päätösten taustalle”, Taija sanoo.

Hoidot kestivät kuukausia, joten lääkärit ja hoitajat oppivat tuntemaan ja muistivat Taijan nimen ilman, että piti vilkuilla paperista. Lisäksi Taijalle avattiin chat-keskustelu Felicitaksen tiimin kanssa.

”Aina välillä kysyttiin, mitä kuuluu, mutta samalla jätettiin sopivasti rauhaan, jos halusin itse prosessoida asiaa”, Taija kuvaa.

Varaa maksuton aika lapsettomuushoitajalle

Koeputkihedelmöitys toi tuloksia

Laboratoriokokeissa kaikki oli vaikuttanut olevan hyvin, joten Taijan kohdalla hoidot aloitettiin inseminaatiolla, jossa luovutettuja siittiösoluja ruiskutetaan kohtuonteloon ovulaation aikana. Suurin osa raskauksista alkaa 3–4 hoitokerran aikana.

Taijalla raskaus ei kuitenkaan alkanut kuudennenkaan hoitokerran myötä.

”Ajattelin, että ensimmäiset kerrat ovat harjoittelua, eikä hoito kuitenkaan heti onnistu. Kun epäonnea vain jatkui, aloin väkisinkin miettiä, onko minun kropassani jotain vikaa tai onko luovuttaja väärä.”

Taija ja hoitava tiimi päätyivät kokeilemaan IVF-hoitoa eli koeputkihedelmöitystä. Kun munarakkulat kerättiin, huomattiin ettei niissä ole solua sisällä – siten selvisi syy sille, miksei raskaus ollut alkanut aiemmin. Ongelma pystyttiin korjaamaan lääkkeellä, joka parantaa munarakkuloiden ja -solujen laatua.

Hoidot olivat osin rankkoja ja kaikkien eri vaihtoehtojen pohtiminen vei voimia. Taija pakotti itsensä ajattelemaan myös sitä vaihtoehtoa, ettei hän välttämättä voisi tulla raskaaksi.

”Kaikki hoidot, lääkitykset ja vaikeat tunteet kyllä kestää, kun keskittyy päämäärään. Palkinto on suurempi kuin koskaan voi edes kuvitella”, Taija sanoo.

Lopulta tärppäsi: vuoden 2020 alussa Taija tuli raskaaksi IVF-hoidon avulla.

Elias teki Taijasta äidin

Nyt Taijan poika Elias on muutaman kuukauden ikäinen terve, nopeasti kasvava poika, josta jo rakenneultrasta lähtien tiedettiin, että hän kasvaa pitkäksi. Taija sanoo olevansa kiitollinen siitä, että Elias on tehnyt hänestä äidin. Onnellisuus on saanut Taijan elämässä ihan uudet mittasuhteet.

Kotiintulo vauvan kanssa jännitti ja ensimmäiset päivät olivat vähän sumussa kulkemista ja opettelua.

”Opin itsestäni ja Eliaksesta päivittäin uusia asioita. Se on raskastakin, mutta enimmäkseen valtavan mielenkiintoista. Eliaksen väläyttämä ihana ienhymy tuo energiaa, kun tuntuu, etten jaksaisi.”

Elias teki myös Taijan vanhemmista isovanhemmat, joiden lisäksi koko perhe auttaa pojan kasvattamisessa. Vaikka yksin lapsen saavista naisista puhutaan itsellisinä äiteinä, Taija ei halua ajatella olevansa Eliaksen kanssa itsenäinen yksikkö, vaan että Eliasta kasvattaa koko kylä eli lähipiirin ihmiset.

Suurin yllätys matkalla itselliseen äitiyteen on Taijalle ollut muiden ihmisten suhtautuminen. Myös hänen omassa ystäväpiirissä oli ihmisiä, joille tieto lapsesta oli järkytys, ja jotka kokivat Taijan tavan saada lapsi vääränä. Suurin osa on kuitenkin iloinnut Taijan mahdollisuudesta tulla äidiksi ja halunnut alusta asti olla tukena ja apuna.

”On ollut mukava huomata, miten ylpeitä esimerkiksi Eliaksen kummisedät ovat olleet siitä, että saavat olla Eliakselle miehen mallina, tietysti ukin ja enon lisäksi”, Taija kertoo.

Itsellisen äidin ikuinen kiitollisuus sukusolujen luovuttajaa kohtaan

Kun Elias täyttää 18 vuotta, hän saa halutessaan tietoonsa siittiösolujen luovuttajan. Taija saa tiedon ainoastaan, jos Elias sen hänelle kertoo. Hoitoihin hakeutuva saa vaikuttaa esimerkiksi siihen, minkäväriset hiukset ja silmät luovuttajalla on, mutta Taija ei halunnut tietää sitä, vaan pyysi hoitajaa valitsemaan sopivan.

”Arvostus luovuttajaa kohtaan kasvoi projektin aikana koko ajan enemmän ja enemmän. Ymmärsin, kuinka paljon meitä on, joilla on ongelmia tulla raskaaksi, ja että meidän mahdollisuus lapseen on täysin luovuttajien varassa”, Taija kertoo.

Taija sanoo tuntevansa ikuista kiitollisuutta lahjoittajaa kohtaan.

”On jopa vähän vaikeaa, kun en voi kiittää suoraan ketään maailman suurimmasta lahjasta.”