Mehiläisen Blogi: ”Päätös lähteä sukusolujen luovuttajaksi tuntui itsestään selvältä”

”Lapsuuden ystävänkirjoissa vastaukseni kysymykseen ”mikä minusta tulee isona” oli varma ja ytimekäs ”äiti”. Kuusitoistavuotiaana, kun tulevaisuuden suunnitelmani olivat täysin auki ja minä nuoren naisen toivoa täynnä, saivat lääkärini tuomion sanat kuitenkin sydämeni lyömään tyhjää: ”Sinä et todennäköisesti tule saamaan lapsia tai ainakaan se ei tule olemaan yksinkertaista.” Syytä rajuihin vatsakipuihini ei koskaan löytynyt.

Kaikki eletty tuska, kipu ja suru saivat täyttymyksen tasan kymmenen vuotta myöhemmin, kun elämäni rakkaus, esikoiseni syntyi. Kuudesta pikkuisesta sain lopulta syliini kaksi, mikä oli paljon enemmän kuin olin ikinä uskaltanut toivoa. Toisen lapseni syntymän jälkeen tahto auttaa lapsettomuudesta kärsiviä ylitti toimintakynnyksen: Munasolujen luovutukseen olin tutustunut jo aiemmin, ja päätös lähteä luovuttajaksi tuntui itsestään selvältä. Ensimmäisen vastaanottoaikani prosessin alkuun saattamiseksi sain Felicitas Mehiläisestä nopeasti puhelimitse.

Klinikalla vallitsi seesteinen tunnelma. Elämän kokoisten asioiden äärellä oloni rauhoittui. Henkilökunta otti minut avosylin vastaan. Yhteisöllisyys ja yhteinen tavoite huokui kaikessa tekemisessä. Sain perusteellisen kuvauksen tulevasta hoitojaksosta, oikeuksistani sekä luovutettujen munasolujen käytöstä ja käsittelystä. Kun haastattelu, taustatiedot ja verikokeet olivat selvitetty, soviteltiin aikataulut ja aloitettiin noin kaksiviikkoinen hormonihoitojakso munasolujen kypsyttämiseksi.

Pistoshoidot eivät juuri vaikuttaneet olooni. Edes migreenitaipumukseni hormonaalisiin lääkkeisiin ei aiheuttanut oireilua. Kerran päivässä suoritettaviin pistoksiinkin tottui nopeasti. Munasolujen kypsymistä seurattiin ultraäänellä säännöllisin välein, mikä oli sekä mielenkiintoista seurattavaa että lisäsi myös turvallisuuden tunnetta hoitoa kohtaan. Mitään ei haluttu tehdä ”sinne päin” ja rutiinilla, vaan kaikesta – kontrolloidusta solujen kypsytyksestä henkilökohtaisen hoitovasteen reagoinnin seurantaan – huolehdittiin suunnitelmallisesti ja asiaan yksilöllisesti paneutuen.

Seuraavaksi oli edessä h-hetki, punktio. Olin aiemmin kuullut kuulopuheita toimenpiteen kivuliaisuudesta ja jopa haitallisuudesta luovuttajalle, mitkä Felicitas Mehiläisen asiantuntijat kuitenkin käymissämme keskusteluissa oikaisivat vääriksi jo ensimmäisellä käynnilläni….”

Lue koko blogiteksti Mehiläisen blogista

Blogin kirjoittaja, nimettömänä pysyttelevä ”Anna” on yksi Felicitas Mehiläisen sukusolujen luovuttajista. Lue lisää sukusolujen luovutuksesta Felicitas Mehiläisessä.