29-vuotias Inka luovutti munasolujaan, koska halusi auttaa lapsettomuudesta kärsiviä. Päätös luovuttaa omia sukusoluja muille sai aikaan sekä hyväksyntää että ihmetystä – miksi luovuttaa, jos ei ole omiakaan lapsia?

Miksi en luovuttaisi, mikä on tekosyyni?

”Selvitimme puolisoni kanssa adoptiota yhdeksi vaihtoehdoksi perheen perustamiseen tulevaisuudessa. Olen tiennyt, että adoptioprosessi on rankka ja pitkä, mutta järkytyin, kuinka vaikeaa adoption kautta lapsen saaminen voi oikeasti olla”, 29-vuotias Inka kertoo.

Vaikka perheen perustaminen ei ole pariskunnalle vielä ajankohtaista, Inka ja hänen puolisonsa luopuivat ajatuksesta adoptioon. Tärkein syy oli, ettei Inka halunnut vähentää lapsen saamisen mahdollisuuksia niille, joille se on biologisesti vaikeaa tai mahdotonta. Kokemus vei Inkan lopulta päinvastaiseen suuntaan: hän päätti ryhtyä munasolun luovuttajaksi.

”Miksi en luovuttaisi, mikä on tekosyyni?”

Inka on seurustellut puolisonsa kanssa 13 vuotta. Tässä ajassa painetta perheen perustamiselle on tullut niin perheen perustaneilta kavereilta kuin muiltakin.

”Meiltä kysellään jatkuvasti, milloin on lasten aika. Kerran kysyin yhdeltä kaverilta, onko hän miettinyt, miltä kysymykset tuntuisivat, jos emme voisikaan saada lapsia. Haluamme lapsia, mutta emme vielä.”

Vaikka minulla ei ole velvollisuuksia biologisena vanhempana, lapsi oven takana voi olla iso asia

Päätös munasolujensa luovuttamisesta syntyi Inkan mukaan nopeasti, parissa kuukaudessa. Ensimmäinen tapaamisaika hoitajan kanssa sovittiin jo parin päivän päästä yhteydenotosta Felicitakseen. Itse luovutustoimenpide tehtiin muutama kuukausi ensimmäisen tapaamisen jälkeen.

THL:n mukaan luovutetuilla munasoluilla tehtiin vuonna 2015 yhteensä 563 alkionsiirtoa, joista 271 eteni raskauteen ja joista syntyi 186 lasta.

Lain mukaan lahjoitetuilla sukusoluilla alkunsa saanut lapsi voi selvittää luovuttajan henkilöllisyyden täysi-ikäisenä. Jos luovutetuista munasoluista syntyisi lapsia, miten Inka tai puoliso suhtautuisivat asiaan? Miltä tuntuisi, että joku koputtaisi ovelle 18 vuoden kuluttua?

”Vaikka minulla ei ole mitään velvollisuuksia biologisena äitinä, lapsi oven takana voi olla isoa asia. Tilanne on kuitenkin täysin erilainen kuin vaikka adoptiossa”, Inka sanoo.

”Jos kuulisin tällaisen uutisen itsestäni, se ei mullistaisi maailmaani. Perhe on paljon muutakin kuin biologiaa, biologia on itse asiassa hyvin pieni osa sitä”, hän jatkaa.

Vanhemmat ihmiset ovat pelänneet, että en saa myöhemmin omia lapsia

Munasolun luovuttajaksi sopii 22–35-vuotias perusterve nainen. Luovuttaminen on yleensä riskitön toimenpide, joka ei vaikeuta luovuttajan mahdollisuuksia saada omia lapsia, jos hedelmällisyyskelpoisia munasoluja on jäljellä riittävästi.

Munasolun luovuttaja käy läpi samat hormonihoidot kuin kuka tahansa hedelmöitysklinikan asiakas. Omia munasoluja kypsytetään hormonipistoksilla, jotta ovulaatiossa irtoaisi mahdollisimman paljon hedelmöityskelpoisia munasoluja.

”Minua auttoi prosessissa ajatus siitä, että ei ole painetta onnistua. Turha minun on valittaa, että se on rankkaa – miltä hoidot mahtavatkaan tuntua henkilöstä, jolla odotukset lopputuloksesta ovat suuret?”

Inka pohti ennen luovuttamista, kuinka avoimesti haluaa puhua siitä läheisilleen. Hän päätti olla mahdollisimman avoin, jotta voisi esimerkillään murtaa munasolujen luovuttamiseen liittyviä ennakkoluuloja.

”Vanhemmalta väeltä olen kuullut kysymyksiä ja ihmettelyä. He tuntuvat ajattelevan, että munasolujen luovutus riskeeraa mahdollisuuteni saada omia lapsia myöhemmin. Yleinen kysymys on ollut: Eikö olisi jo aika hankkia omia lapsia?”

Kavereissa tieto munasolujen luovuttamisesta sai osakseen hyväksyntää ja kiinnostusta.

”Toivon, että esimerkkini kannustaisi myös muita luovuttavamaan sukusoluja. Vaiva on loppujen lopuksi todella pieni, mutta apu voi olla jollekin perhettä kaipaavalle korvaamaton.”

Lue lisää #henkilökohtuisesti -kampanjasta ja sukusolujen luovuttamisesta.